Jalostuspohdintaa..

Lauantai 28.3.2015 klo 21:24


Mun narttulinja lähtee roskakoriin...

Oon nyt kasvattanut viisi pentuetta labradoreja. Kolme näistä on Blondin, yksi Blondin tyttären Zazun ja yksi Blondin tyttärentyttären Kossun.

Ensimmäisen pentueen jälkeen olin kovin onnellinen. Eihän tämä nyt vaikeaa ole. Pentue oli swimmeriä lukuunottamatta terve ja helppohoitoinen. Nyt viidestä pentueesta kolme on jouduttu auttamaan maailmaan keisarinleikkauksella ja on tullut aika pohtia onko mun narttulinja jalostuksen arvoinen tai edes jalostuskelpoinen.

Blondin toinen pentue leikattiin, koska yksi ainoa pentu ei saanut synnytystä käynnistymään. Kolmas Blondin pentueista leikattiin, koska kolmesta pennusta keskimmäinen jäi jumiin synnytyskanavaan. Kossun pentue leikattiin koska sen ainoa pentu jäi kiinni synnytyskanavaan. Zazun synnytys sujui hyvin, seitsemän pentua luonnollisella synnytyksellä. Netissä asiaa puin parissakin ryhmässä ja sain paljon vastauksia. Mun päätöstä kuitenkin tuki se että pääsin keskustelemaan asiasta Blondin siskon tyttären omistajan kanssa.

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN36576%2F07&R=122

Blondin siskolla on yksi pentue, jossa on kaksi pentua syntynyt sektiolla (jumiutunut pentu). Tämän tyttärellä, Illi-Mintulla, on kaksi pentuetta. Toinen pentue on leikattu (jumiutunut pentu) ja toinen on saatu maailmaan ilman leikkausta, mutta jouduttu käyttämään väkivaltaa jumiutuneeseen pentuun.

Pohdintaa on nyt aiheuttanut kaksi asiaa. Miksi pentueet on niin pieniä? Miksi pentuja jää jumiin näin paljon? Tästä päästään kysymykseen milloin koira on jalostuskelvoton?

Mielestäni on jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle luomut astutukset, hyvät tiinehtymiset, helpot synnytykset ja emät, jotka hoitaa pentunsa itse. Monet rodut on siinä pisteessä että joku osio näistä ei onnistu. Meillä toimii eka ja viimeinen aivan loistavasti. Kaikki astutukset ovat sujuneet ”5 minuuttia ja nalkissa” -periaatteella ja koirat on hoitaneet omat sekä vähän vieraitakin pentuja aivan superisti. Tein olisi pitänyt nähdä Blondi toisen leikkauksen jälkeen kun täysin huumattuna se tarkasti että pennut on tisseillä. Jotain hyvääkin siis.

Keskusteluissa kyseltiin paljon onko astutusajankohta ollut oikea ja onko jumiutuneet pennut olleet superisoja. Astutuksissa on käytetty apuna progeja ja niiden pitäisi olla suurinpiirtein oikeaan aikaan astututteju. Eikä voi olla mitenkään mahdollista että useampi koira olisi astutettu aina väärään aikaan. Mä en siis usko tähän väärään aikaan astutettu teoriaan. Superisojakaan pennut eivät olleet. Mun jumiutuneet oli noin 350g ja 500g eli pieni ja normaalikokoiset.

Lopulta pohdinnoissa olen päätynyt siihen että mun narttulinjassa on kaksi ongelmaa. Tiinehtyvyys ja lantion rakenteellinen ahtaus. Asiaa voisi varmaan ell tutkia lisää. Se olisi mielenkiintoista, mutta toteutettavissa vasta lottovoiton jälkeen. Näin ollen mun koko narttulinja lentää roskiin ja aloitan alusta. Se millä nartulla / millä rodulla jatkan on vielä auki. Sen tiedän ettei tässä linjassa ole tällä hetkellä jalostuskelpoisia narttuja. Mielenkiinno jään seuraamaan millaisia pentueita muut tästä linjasta saa aikaiseksi. 
Ylipäätään labradorien kasvatus on vaikeaa kun yrittää tavoitella kaiken puolin liioittelematonta ja sopusuhtaista koiraa. Sopivia koiria on kovin vähän. Labradoreista suurinosa päätyy kotikoiriksi. Siellä joukossa voisi olla helmiä yksilöitä, mutta kovin vaikeasti löydettävissä. Nämä helmet pitäisi jotenkin saada mukaan geenipoolia laajentamaan. Tosin kuka nyt haluaisi pennun ”vain kotikoirasta”? Kaikinpuolin esillä olevat tasapainoiset koirat on usein ”loppuunkäytettyjä”. Kokeista löytyy paljon hermoheikkoja, jopa arkoja, whippetin näköisiä käyttiksiä ja toisaalta taas näyttelyistä mastiffin näköisiä näyttelytähtiä. Ei munkaan pentueet täydellisiä ole. Kostolla on huonot lonkat, Zazun pentueessa on yhdellä arkuutta ja parilla taipumusta remmiräyhäykseen (toki takana painaa huonot kokemukset, mutta silti ongelman ei pitäisi olla näin selvä). Aina ei voi tietää mitä koirista tulee, vaikka parhaansa yrittää.. Jos labradorilla jatkan niin pysyn kyllä aivan varmasti tässä dual-purpose / sekalinjaisissa koirissa. Jotka ovat tasapainoisen ulkonäön lisäksi valmiita erilaisiin harrastuksiin sekä metsälle. Tietty se terveys myös, en mä sitä(kään) aio unohtaa.

Loppuun vielä linkki Elinan blogikirjoitukseen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini